Hyrna Herborgar

Lokakuussa käväisin Tampereella häissä ja sinne piti saada joku kiva huivi. Lokakuussa kun on jo aika vilponen ilma eikä juhlapaikan lämmityksestä aina tiedä. Väriksi valitsin monikäyttösen mustan ja malliksi Hyrnan. Olin ihastellu sitä jo pitemmän aikaa ja vihdoinki tuli tilaisuus se tehdä.

Näitten pitsihuivien kans mulla on sellanen probleema, että muitten tekemänä ne on niin nättejä ja kivoja, mutta sitten kun ite pääsee puikkoihin, niin lopputulos on aina vähän njääh. En tarkota että huivi olis jotenki epäonnistunu, mutta jotenkin siitä katoaa se lumo. Että tämmönenhän tästä tuli ja eipä tämä nyt mitenkään erikoinen ole ja niin päin pois. Hyrna on kuitenki edelleen ihan kiva eikä vaan njääh.

Malli: Hyrna Herborgar by Sigridur Halldorsdottir
Lanka: Wetterhoff Sivilla, 2 vyyhtiä
Puikot: 3,5 mm

Siitä huolimatta, että tämä on vaan ihan kiva, luulen että tälle tulee paljon käyttöä tulevaisuudessa. Ei ainakaan ole tarvista tehdä toista mustaa pitsihuivia, kun yksi jo on. Sillä saattaa jopa pärjätä loppuelämänsä, kun en niin kova pitsihuivien käyttäjä ole.

--
In October I went to a wedding in Tampere and needed a nice shawl. October is a chilly month and you never know if the location is well heated or not. I chose a color that goes with almost everything and a pattern that I've been drooling after for years.
For some reason the lace shawls I knit are never as nice as the ones others knit. I don't mean that they are somehow full of mistakes or failures in other ways. It's just that after you've knit the shawl and know how it's done, the "magic" just disappears and the result is just ordinary and not at all as magical as I thought it would be. But Hyrna is still nice even though not as pretty as I used to think.